Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

ROOLIPELI

Kirjoita "Nimi"- kohtaan oma nimimerkkisi ja roolipelauksen alkuun hahmosi nimi.

sää ja vuodenaika

Eletään kesää, tarkemmin ottaen heinäkuuta. Lämpötila päivisin 20-25°C ja öisin 15-18°C

 1  2  >

Nimi

Kotisivut

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Nestor

28.11.2018 09:20
SERENA ERICA WARE

Serena nousi pystyyn ja seisoi hetken paikallaan, katsellen lammen takana häämöttävää metsää ja polttaen vielä viimeisiä henkosia tupakastaan. Hänen sykkeensä oli jo rauhoittunut ja pikkuhiljaa hän alkoi tajuamaan, että kyseessä oli vain painajainen. Nainen huokaisi syvään, hän kyllä tiesi, että hänen menneisyytensä oli jättänyt jäljen, muttei osannut arvata, että se riivaisi häntä edelleen.

Ware pudotti tupakan oikean jalkansa viereen, polkaisi sitä pari kertaa sammuttaakseen tulipesän ja kääntyi sitten ympäri. Hänellä ei ollut minkäännäköisiä suunnitelmia kyseiselle päivälle, mutta hän oli ollut jo liian monta päivää neljän seinän sisällä, että nyt hän tarvitsi raitista ilmaa. Serena kääntyi ympäri ja lähti suuntaamaan kohti metsää kevyesti hölkäten, metsän reunalle päästyään hän kuitenkin lopetti hölkkäämisen nopeasti huomatessaan, että jatkuva tupakointi ei ollut auttanut hänen jo aiemmin alkaneisiin hengitysongelmiinsa.

Serena asteli kuitenkin ripein askelin metsän läpi kohti kaupunkia. Naisen katse oli suunnattu hänen jalkoihinsa, sillä hän pyrki aiheuttamaan mahdollisimman vähän ääntä ja astumaan lähinnä sammaleen tai hiekan päälle. Hän kuitenkin kuunteli tarkasti ympäristöään, jottei yksikään zombie tai huumeiden alainen NWO:n jäsen pääsisi häntä yllättämään. Hetken aikaa kuljettuaan Serena nosti katseensa eteenpäin ja näki muutaman kymmenen metrin päässä kaksi ihmishahmoa. Hän pysähtyi ja yritti katsella tarkemmin, jotta hän näkisi, oliko kyseessä zombit vaiko hengittävät, ei mädäntyneet ihmiset. Rauhallisesti Serena otti muutaman askeleen eteenpäin ja alkoi hahmottamaan paremmin; kyseessä oli kaksi mieshahmoa. Serena oli kuitenkin edelleen niin kaukana, ettei hän hahmottanut näiden kasvonpiirteitä tai oikeastaan muitakaan piirteitä sen kauemmin. Hitaasti Ware lähestyi kyseisiä miehiä, tarkoituksenaan ohittaa nämä mahdollisimman vähin äänin. Yht'äkkiä oksa hänen jalkansa allaan kuitenkin katkesi ja aiheutti turhankin kovan äänen. Samalla hetkellä Serena jähmettyi paikoilleen.

Nimi: pixeli

27.11.2018 20:00
Rafal "Lucifer" Wester

Välillemme oli laskeutunut hiljaisuus ja odotin jännittyneenä mitä toinen vastaisi. Jonkin ajan kuluttua toinen vastasi. Victor oli hänen...poikansa. Katsahdin hivenen yllättyneenä mieheen, jonka otsa oli kuitenkin rypyssä. Pojanko takia? Hylkäsin sen kumminkin mielestäni miehen yllättäen pysähtyessä ja laskiessa kätensä olkapäälleni. Värähdin toisen kosketusta, mutta pysähdyin itsekin siihen paikkaan. Olin jo kysymässä pysähtymisen syytä, vaikka melkeinpä itse jo arvasinkin sen, mies kuitenkin ehti ensin sanomaan. Vilkaisin häntä nopeasti ja seurasin sitten, kun hän asetteli kiväärin valmiiksi. Laitoin kädet taskuihin ja olin varma että olin itsekin kuullut jotain.
"Eläin?....vai...zombie?" Kysyin hiljaa katse liimaantuneena heinikossa, missä mahdollinen kahistelija saattaisi lymyillä. Tietyllä tapaa minulla oli turvallinen olo, sillä vieressäni seisova mies oli varmasti hyvä ampuja ja minua vanhempi, sekä kaikenlisäksi lapsen isä, silti purin hampaitani yhteen jännityksestä.

Nimi: Tiuhti

25.11.2018 12:33
Quinn Sherman

Miehen mauton vitsailu sai pojan kenties aavistuksen kavahtamaan, mutta lopulta naurahtamaan tajutessaan, että mies tosiaankin vain vitsaili. Quinn oli taas oma vakava itsensä ja säilytti katseensa eteen päin suunnattuna. Hänen ja pojan välille laskeutunut hiljaisuus piti hänet tiiviisti omissa ajatuksissaan.

Hetken päästä poika vastasi myöntävästi Quinnin kysymykseen ja lisäsi, että tykkäsi tutustua uusiin ihmisiin. Sitten tämä kysyi Victorista, jonka Quinn olikin hetki sitten maininnut.
”Poikani”, mies vastasi ja rypisti otsaansa. Ihan kuin hän olisi kuullut jonkun liikkuvan jossain.
Mies seisahtui ja asetti kätensä vieressään kulkeneen pojan olkapäälle merkiksi, että tämäkin tajuaisi pysähtyä.
”Tuolla on joku.” Quinn kuulosteli ympäristöä ja pisti merkille kahinan, mikä kuului metsän suunnasta. Ääni ei kuitenkaan lähtenyt eläimestä, vaan jostain ihan muusta.
Mies otti tukevamman otteen kivääristä ja nosti sen ylemmäs, tähdäten piipulla metsikön suuntaan. Mikä sieltä sitten tulisikin, se ei onnistuisi yllättämään häntä.

Nimi: pixeli

23.11.2018 22:48
Rafael "Lucifer" Wester

Olin kuin olinkin onnistunut lyöttäytymään tämän kiväärihepun seuraan ja olin onnellinen sosiaalisista taidoistani. Niiden ansiosta en varmaankaan nyt olisi tässä vaan lammella miettimässä miten tuhlaisin päiväni tänään. Tämä mies oli myös mielenkiintoinen, niinkuin kaikki ihmiset mielestäni, ja varmaan eniten katselin hänen asettaan. Minullakin oli niitä kaksi ja jollain tapaa tunsin vetoa niihin, pidin aseita kauniina ja silmäni jumittuivat kiiden kiiltäviin pintoihin. Toinen hymähti, en ollut varma miksi, mutta ehkä juurikin tälle uteliaisuudelleni jota minulla oli. Annoin sen kuitenkin mennä ohi korvien, vaikka seuraavat sanat kolahtivatkin ja hetken aikaa räpyttelin hivenen hämmentyneenä silmiäni, kunnes mies virnisti ilkikurisesti ja kertoi sitten jostain Victorista jolle etsi ruokaa. Naurahdin hennosti omalle tyhmyydelleni, että olinkin luullut hänen tarkoittavan sitä mitä oli sanonut epäonnisista ihmisistä. Tämä Victor jäi kuitenkin kaihertamaan mieltäni, vaikken vielä sanonutkaan asiasta mitään, nyökyttelin vain vastaukseksi ja virnistin hiukan.

Seuraavaksi välillemme laskeutui hiljaisuus jonka aikana toinen näytti miettivän jotakin, ehkä mieltäpainavaa asiaa. Sen panin merkille hänen tavastaan purra huultaan ja hetkeksi aikaa käänsin katseeni maastoon etten olisi vaikuttanut liian tungettelevalta sinisine silmineni. Pian mieskin avasi suunsa kertoen että kaupungissa tapasi peuroja ja samalla hän voisi poimia muutakin hyödyllistä mukaan, mikäli sellaista nyt sattuisi löytämään. Nyökyttelin ja hymähdin ystävälliseen sävyyn vastaukseksi. Vai peuroja olisi kaupungissa? Itse en ollut tainnut pahemmin niihin törmäillä, mutta mies taisikin olla metsästänyt enemmän. Seuraavaksi aihe siirtyikin minuun. Ja naurahdin miehen sanoille huvittuneena samalla kun parantelin hiuspöheikköäni.
"Nojoo, kutakuinkin noin." Vedin henkeä ja jatkoin.
"Sitäpaitsi ohan tääl aika tylsää välil ja mä tykkään muihin tutustumisesta, oli ne sitte minkälaisia tahansa. Mutta kukas se sun mainitsemas Victor on?" Kysyin ja vilkaisin miestä. Yhtäkkiä ryhdyin pohtimaan mitäköhän mies ajatteli minusta? Nuoruuteni hän varmaankin huomasi, NWO:n jäsenyyttäni tuskin. Arvelin että jos mies eksyisi pikkaisenkin lähemmäs minua hän varmaan haistaisi sen kevyen tupakan hajun joka oli tavallaan ominaishajuni, ellei sitten itskkin olisi jo tottunut siihen. Hänhän saattoi myös olls huomannut sen jo, mutta eivain ollut sanonut tai ilmaissut sitä mitenkään, sitäpaitsi ei se edes mikään mainitsemisen arvoinenkaan mielestäni ollut. Sitten ajatukseni ajautuivat Victoriin, olikohan hän eläin vai ihminen? Vastauksen siihen saisin ehkä hyvinkin pian.

Nimi: Tiuhti

23.11.2018 21:16
Quinn Sherman

Poika sitten seurasi kuin seurasikin miestä, ja Quinn huomasi tämän tutkivan tarkkailun asetta kohti, vaikka yrittikin piilotella sitä. Quinn hymähti sanomatta tähän kuitenkaan mitään. Sitten poika kysyi, mitä mies oikein metsästi, johon tämä vastasi haudanvakavalla äänellä, että epäonnisia ihmisiä, jotka uskalsivat liikkua yksin. Quinn kääntyi vilkaisemaan ilkikurisesti virnistäen poikaa.
”Eläimiä, en tiedä, jotain”, hän sanoi ja tähyili metsikköön. ”Jotain, millä saan ruokittua Victorin.”

Kehdossa itkevä vauva palasi elävänä kuvana miehen mieleen ja hetken aikaa hän ajatteli olevansa maailman surkein isä. Jättää lapsi sillä tavalla yksin mökkiin, mihin kuka tahansa voisi tunkeutua. Quinn puri huultaan ja toisteli mielessään, että poika oli turvassa. Kuka sitten ikinä koskisikaan hänen lapseensa, saisi välittömästi kuulan kalloonsa. Eikä Quinn tuntisi edes huonoa omaatuntoa.

”Kaupungin suunnassa tapaa eniten peuroja”, Quinn vastasi vielä pojan toiseen kysymykseen. ”Ja sieltä voi löytyä jotain muutakin hyödyllistä.”
Sitten hän vilkaisi poikaa vähän tarkemmin ja rypisti otsaansa. Tämä ei tosiaankaan näyttänyt seitsemäätoista vuotta vanhemmalta.
”Entä mitä itse teet? Haahuilet ja puhut tuntemattomille?” mies hymähti.

Nimi: pixeli

23.11.2018 14:56
Rafael "Lucifer" Wester

Aluksi pelkäsin että mies tyrmäisi ehdotukseni tämän vain tuhahtaessa sanoille. En aikonut kuitenkaan luovuttaa, sellaiseksi minä en ollut syntynyt, vaan annoin kiväärihepun rauhassa maistella kuulemiaan sanoja ja miettiä mikä olisi järkevin vaihtoehto. En varmaankaan näyttänyt mitenkään vaaralliselta, sitäpaitsi mieshän oli ainakin parikymmentävuotta vanhempi ja jos alkaisin ryppyilemään hänelle, minä olisin se joka kärsisi tappion. Nimittäin vaikka osasinkin taistella ei siitä olisi hyötyä jos mies saisi minusta otteen, tuskin olisin häntä voimakkaampi. Minun piti siis pitää varani etten ärsyttäisi toista liikaa. Lopulta sain kuin sainkin myöntävän vastauksen ja katseeni kirkastui entisestään. Toisella ei kylläkään ollut aikaa seisoskella, joten heti kun hän jatkoi matkaa lähdin mukaan. Vaivihkaa silmäilin kivääriä, jonka mies oli ottanut selästään valmiiksi uhrilleen. Hetken pystyin olemaan hiljaa, mutta sitten en kestänyt enenpää ja avasin suuni.
"Minkälaist riistaa sä etit? Tai löytyyks kaupugist metsästettävää?" En oikein osannut muotoilla kysymystäni täysin oikein mutta ihmettelin vain sitä miksei toinen metsästänyt metsässä eikä keskellä kaupunkia. Toissalta saattoihan hän vain kävellä kaupungin läpi. Siniset silmäni tarkastelivat toista ja yritin saada hänestä jotain tiedonrippeitä ihan ulkonäöllisesti.

Nimi: Trithan

21.11.2018 21:50
Miriam Bell

Marinan itku oli tukahdetuttua, mutta se kuului varmasti lähiympäristössä. Miriamin huoli lapsesta oli suuri, mutta hän ei yksinkertaisesti vain pystynyt tekemään mitään siinä tilanteessa. Avuttomuus oli kamala tunne. Nainen vilkaisi vieressään olevaa vaisua nelivuotiasta, joka vaikutti vaivaantuneelta ja hermostuneelta. Miten Tomas saattoikaan olla niin kypsä ikäisekseen? Kaipa tälläisessä tilanteessa kasvaminen vaikutti poikaan voimakkaasti, eikä Miriam oikeastaan voinut valittaakaan - mutta hän ei voinut siltikään olla säälimättä Tomasia, joka ei koskaan saisi kokea normaalia lapsuutta.
"Shh, shh", Miriam hyssytteli itkevää Marinaa, heilutellen lasta kevyesti. Mairna ei suostunut syömään tai nukahtamaan, joten itkun täytyi johtua sairaudesta. Lapsella oli varmasti erittäin kamala olo, eikä hänellä ollut tarjota tuolle mitään Marinan olon helpottamiseksi. Täytyi vain toivoa, että tyttö hiljentyisi ennen kuin itku houkuttelisi jotain paikalle. Vaikka luonnossa olikin hiljaista ja vähän zombeja, ties mitä villieläimiä alueella saattoi liikkua. Tai vihamielisiä ihmisiä. Nykyään ei voinut luottaa edes muihin selviytyjiin, ja se oli ehkä pelottavampaa kuin mikä tahansa zombi.

"Tomas, onko meillä enää ruokaa?" Miriam kysyi pojaltaan, joka alkoi kaivaa laukkuaan. Poika kohotti hetken päästä katseensa äitiinsä, ja pudisti pienesti päätään. Miriam puri huultaan. Hän tiesi molempien lapsien näkevän nälkää, puhumattakaan omasta kurnivasta mahastaan. Hän ei tiennyt enää mitä tehdä, ja pieni paniikki alkoi kerääntyä johonkin hänen mielensä nurkkaan. He olivat keskellä luontoa, eikä Miriam tiennyt kuinka kaukana lähin asutus oli. He olivat ajaneet johti Altaa viimeksi, mutta sinne oli luultavasti vielä runsaasti matkaa jäljellä, Miriam oli jo ehtinyt unohtaa kuinka kaukana he olivat olleet auton sammuessa.
"Meidän täytyy löytää ruokaa", Miriam mietti ääneen, edelleen hyssytellen Marinaa. Hän ei kuitenkaan ollenkaan tiennyt mistä etsiä. Ehkä metsästä voisi löytyä jotain? Tuskin, heinäkuussa ei ainakaan hänen tietääkseen löytynyt oikein mitään, mutta toisaalta hän ei ollut viettänyt juurikaan aikaa luonnossa elämänsä aikana, olihan hän asunut koko aikaisemman elämänsä kaupungeissa. Ehkä ei kuitenkaan kannattanut tuhlata aikaa ja energiaa metsässä pyörimiseen, he vielä vain eksyisivät. Parhain idea olisi luultavasti vain tien seuraaminen.

Hetken päästä Miriam sai viimein Marinan rauhoittumaan, vaikka lapsi jäikin valittamaan hiljaa. Se oli kuitenkin tarpeeksi, ja Miriam käytti tilanteen hyväksi ja nousi ylös, vetäen myös reppunsa selkäänsä. Tomas huokaisi hiljaa, ja nousi myös.
"Äiti, ei jaksa", poika kuitenkin sanoi, osoittaen reppuaan. Reppu oli melko pieni, mutta Miriam ymmärsi kyllä hyvin miksi Tomas ei jaksanut.
"Älä huoli, äiti kantaa", Miriam sanoi, hymyillen pojalleen, ja nosti repun roikkumaan toisesta käsivarrestaan, edelleen Marinaa pidellen.
"Mennään nyt."

Nimi: Nestor

21.11.2018 19:57
SERENA ERICA WARE

Serena ehti polttaa vain muutaman henkäyksen juuri sytyttämään tupakasta, ennen kuin hän nukahti. Samalla tupakka tippui hänen kädestään maahan naisen vierelle. Vähäiset, lähes olemattomat yöunet viime päivinä selvästi vaativat veronsa. Hetken aikaa Ware ehti nukkua rauhallisesti, ennen kuin hän alkoi uneksimaan. Unessa hän oli taas 16-vuotias oma itsensä, edelleen yhdessä väkivaltaisen poikaystävänsä kanssa. Aluksi kaikki oli unessa hyvin, mutta yllättäen Serenan entinen poikaystävä tarttui tätä kurkusta, talutti keskelle suurehkoa autotietä, joka kulki kaupungin läpi ja heitti naisen maahan. Serenan istuessa maassa, veti poika housujensa vyötäröltä aseen ja osoitti sen kohti Serenan ohimoa. Juuri kun poika painoi unessa liipaisinta, heräsi Ware omaan kovaääniseen kiljahdukseensa.

Serena ponkaisi pystyyn ja katseli paniikissa ympärilleen, aluksi hänellä meni pari sekuntia tajuta, että kyseessä oli vain uni ja sen jälkeen hänen kehoonsa levisi paniikki, sillä tuon kiljaisun kuuli varmasti jokainen ohikulkija ja zombie lähistöllä. Serena hieraisi silmiään ja tutkaili ympäristöä, ainakaan tällä hetkellä lammen läheisyydessä ei ollut yhtäkään zombieta. Ja vaikka normaalisti nainen poltti tupakkansa säästeliäästi, oli hänen kaivettava taskustaan uusi tupakka ja poltettava se rauhoittuakseen. Hän käveli tammen luota takaisin lammen eteen ja kyykistyi pyörittelemään oikeaa kättään lammen vedessä. Vasemmassa kädessä naisella oli palava tupakka, josta hän otti tasaisin väliajoin henkäyksiä.

Nimi: Tiuhti

21.11.2018 17:25
Quinn Sherman

Poika vastasi kaipaavansa vain seuraa, johon mies tuhahti itsekseen. Hänelle oli toisaalta se ja sama, jos toinen halusi lyöttäytyä hänen seuraansa, mutta millekään juttutuokiolle hänellä ei ollut aikaa. Nälästä parkuva Victor ja ruuan hankkiminen olivat edelleen hänen mielessään. Mies laski bandanan pois kasvoiltaan ja vilkaisi pojan päästä varpaisiin läpi. Tuskin tästä vaivaakaan olisi.
”Hyvä on sitten”, Quinn vastasi lopulta. ”Mutta mä en ehdi seisoskella tässä, joten jos seuraa haluat niin senkus tuut mukaan.”
Hän käänsi selkänsä toiselle ja jatkoi kävelyä kaupungin suuntaan. Vilkaistuaan olkansa yli seurasiko poika, Quinn otti kiväärin pois selästään ja kantoi sitä kädessään. Parempi olla valmiina, jos joku eläin sattuisi kohdalle.

Nimi: pixeli

20.11.2018 23:20
Rafael "Lucifer" Wester

Seurasin kiväärimiestä varovasti ja pyrin olemaan huomiota herättämättä, vaikka aikeenanihan oli mieheen tutustuminen, jos se nyt millään tasolla oli edes mahdollista. Mietin päässäni mitä sanoisin ja suuntasin katsettani vähän kaikkialle, sillä en halunnut luoda epämiellyttävää mielikuvaa tuijottamalla. Mies oli kuitenkin huomannut saaneensa seuraa pysähtyessään ja luodessaan katseensa minuun. Menin hetkellisesti pieneen paniikkiin, joka ei kylläkään näkynyt onnekseni ulospäin, miettiessäni olinko tehnyt juuri elämäni suurimman virheen vaiko en. Vastausta siihen en kumminkaan ihan saanut, vaikkakaan miehen äänensävy ei ollut se kaikkein vastaanottavaisin, josta saattoi olettaa että kiväärihepulla ei tainnut olla se kaikkein para päivä käsillä tai sitten hän ei vain ollut sosiaalinen.
"No, enhän mä huvikseni muita seuraile, mut ei tää mun asiakaan mikää erityisen tärkee oo. Lähinnä vaa aattelin et susta vois saada jotain seuraa tämmöseen tylsään aamuun" totesin kiertelemättä niin miten asia oli ja vetäisin toista suupieltäni johonkin hyvin pieneen hymyntapaiseen, jota hädin tuskin erotti kasvoiltani.
"Ja must on kiva tutustuu uusiin ku ei tääl hirveesti ketää näy, aina välil joku jossaki" jatkoin saadakseni miehen vähän vastaanottavaisemmaksi ettei hän tyrmäisi asiaani heti ensikättelyssä. Astahdin yhden askeleen eteenpäin ja tajusin vasta nyt tarkastella miestä ulkonäöllisesti. Lihaksikas ja hyvin miehekäs toinen ainakin oli ja voitaisiinko sanoa, reilusti pidempi. Kivääri oli ehkä ainut huolestuttava asia miehessä, vaikka olisi toinenkin ehkä huolestunut jos olisi tiennyr kahden revolverin piileskelevän viittani suojissa. Niistä hän ei kuitenkaan tiennyt ja hyvä niin. Kasvoiltani paistoi vilpitön uteliaisuus ja olin laittanut molemmat kädet viittani taskuihin, joista toisella nyt puristin pastillirasiaa niin kovaa kuin vain pystyin, sillä se sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi. Takanani olevan ympäristön olin unohtanut täysin ja keskityin täysillä jokaiseen sekuntiin.

©2018 Roolipeli Infected - suntuubi.com